Ruusuja, ruusuja!!

Ma 18.5.2009
Kiikaroidessani kameralla äitienpäivän alla ruusuja lähiympäristössä tulin huomatuksi. Alakerran Bojana kyseli, mitä puuhasin ja kerrottuani hänelle hän puolestaan kertoi myös ihastuneensa ruusuihin. Hän oli päättänyt viettää vapaapäivän tenttiin lukemisen välissä ja vieraillut jossain puutarhassa. Tuo puutarha oli kuulema ruusutarha ja aivan lähellä Prato della Vallea, maailman toiseksi suurinta aukiota, sekä kasvitieteellistä puutarhaa. Tottakai ruusuhenkilönä päätin, että minunkin tenttiinlukemiseni välissä on juuri tuollaisen vierailun mittainen tauko.

Serbialaisen liukkaan kielen vuoksi kuuklasin vielä netistä, mikä tarha, missä ja milloin se on auki. Löysin Padovan kaupungin ylläpitämän Roseto di Santa Giustinan eli Pyhän Justiinan kirkon vieressä olevan historiallisen puiston.

Pakkasin juomista sekä kameran reppuun ja poljin pyörällä puistoon. Sisäänpääsy oli ilmainen ja lipunantaja ojensi minulle ruusutarhan historian, ruusujen nimilistan jalostusvuosineen sekä kauniin pienen vihkosen, joka oli kuvitettu ruusuista tehdyillä ihmisfiguureilla ja runoilla. Ne oli tehnyt taiteilija Carla Sabatini.

Puisto oli jaettu osiin ruusuittain: tunneruusuja, kuuluisuuksien ruusuja, moderneja ja antiikkisia ruusuja. Nämä antiikkiset olivat todella antiikkisia – vanhimmat tarhassa olevat ruusut olivat 1540-luvulla jalostettuja.

Osa ruusuista oli mitä kummallisimman näköisiä, oli sinistä Rhapsody in blueta, punertavia kehäkukan näköisiä rykelmiä, pensaissa olevia hentolehtisiä 1800-luvun ruusuja ja ruusuja, joissa oli yhtä aikaa sekä keltaisia että punaisia kukkia.

Julkimoista ruusunsa sinne olivat saaneet Marie Antoinette, Ingrid Bergmann, Paavi 23., kuningatar Beatrice, Marco Polo, Goethe sekä Pyhä Antonius, joka on Padovan kirkon suojeluspyhimys.

Joka puolella tarhaa soi klassinen musiikki maahan upotetuista kaiuttimista. Olin saanut mukaani myös musiikkiluettelon soitettavista kappaleista – Vivaldia, Schumannia, Schubertia.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, lämpöä oli +30 asteen verran. Kyykistelin, nuuskin, kuuntelin musiikkia, kuvasin, istuin penkillä juomassa jääteetä, kuvasin lisää ja keräsin muutamia ruusun terälehtiä talteen taskukalenterin väliin. Kerrassaan aivan mukava iltapäivä, sanoisin.

Kulkuriruusu           (Carla Sabatini; vapaa suomennos)

Lohikäärmesilmät
kivikatse
oppineet silmät
kasvoissa lapsen
suu naurusta makea.
Vaeltava kukka
herää eloon mustassa leningissä
paperiruusu
laskostetuin
taitetuin
terälehdin
mysteerin ytimesssä.
Nuotiotulet.
Polttavat yön kuvetta.
Savu katoaa kiemurana
viulun sointiin
liittyen.