Canaletto Trevisossa

Su 8.3.2009
Pääsimme siis lopultakin autolla Trevison kaupunkiin katsomaan Canaletton näyttelyä. Treviso on Alppien ja Venetsianlahden välissä – Venetsianlahdelle on matkaa vain 30 km. Trevison kaupunki on pikkuinen, vähän yli 80.000 asukasta, joista kolmisentuhatta asuu historiallisessa keskustassa. Keskustan alue on vain kävelijöille, talot siellä eivät ole kovin korkeita, kadut ovat mukulakivistä sekä marmorilaatoista ja joka puolella on pieniä putiikkeja, kallimmilla ja halvemmilla myytävillä tuotteilla varustettuina. Kaupungin keskellä virtaa ohkainen Adige-joen haara.

Taidemaalari herra Canaletto oli oikealta nimeltään Giovanni Antonio Canale. Hän oli taiteilija Bernardo Canalen poika, jonka vuoksi häntä kutsuttiin Canalettoksi, pikku-Canale, kanavanpoikanen siis. Canaletto maalasi paljon teatterilavasteita ja pikkutarkkuus näkyy myös taulujen tekotavassa. Hän maalasi aikalaisistaan poiketen ulkotiloissa, paikan päällä, eikä ateljeissa. Useat hänen maalauksistaan kuvaavat Venetsiaa. Töissä on paljon kohteita, joita eivät tuon ajan suuret ja arvostetut taiteilijat halunneet tehdä: arkipäivän tapahtumia, kauppiaita, torimyyjiä, koiria, tuntemattomampia kanaaleja, huonokuntoisia taloja. Toki hän maalasi myös kuuluisia kohteita kuten San Marcon piazzan ja Canal Granden.

Näyttely, johon menimme, oli Casa dei Carraresissa – Carraresin talossa. Se oli koottu lokakuussa ja on auki huhtikuuhun saakka. Siellä oli töitä 12 eri maasta, 45 museosta sekä yksityisiltä ihmisiltä. Galleriassa oli myös muiden taitelijoiden töitä. Työt oli koottu niin, että ne kuvasivat 1700-luvun aikakauden tekotapaa, Canaletton tapaa tehdä maalauksia ja etsauksia  sekä peilasivat muiden suhdetta Canaletton tyyliin. Useat taiteilijat olivat pitäneet häntä esikuvanaan ja ottaneet vaikutteita hänen työskentelytavoistaan.

Etsaukset eli metalligrafiikan työt olivat suuria, myös nykytöihin verrattuna. Useat niistä olivat kooltaan jopa 40*60 cm. Ihmettelen, miten noin suuret kuparilevyt, joilla paperille painaminen tehdään käsin, on saatu menemään grafiikan prässin eli pyöritettävien metallitelojen läpi ja vielä vääntymättä. Kuvat olivat tarkkoja, joten onnistuneet ne siis olivat.

Etsaukset tehdään kuparilevylle raapimalla sen pintaa ohuella neulamaisella terällä. Näissä kuvissa oli hillittömän paljon millimetrin ohuisia, senttimetrin pituisia viivoja: vinoja, ristiviivoja, rasteja, ruutuja, kaariviivoja ja puolikaaria. Niistä muodostuivat varjokohdat, ne tekivät pilvien keveyden tunnun, niistä tulivat aallot mereen ja niiden avulla pyöritettiin vaatteista kolmiulotteisia. Uskomatonta! Valtava työmäärä ja upeita eläviä maisemia.

Öljymaalauksista pienimmät olivat samankokoisia kuin etsaukset ja suurimmat kooltaan 180*260 cm. Ne olivat pikkutarkkoja, perspektiivit kohdallaan, jokainen viiva ja väri tarkoin harkittu ja teokset kuin valokuvia paikan päältä. Istuin pitkään penkillä, töllötin ja huokailin. Nappasin muutaman kuvan  vältellen joka nurkassa olevaa valvontakameran silmää. Valtavasssa tungoksessa kuvien saaminen tietystä työstä oli vaikeaa, mutta ihmismassa suojasi hiukan luvattomia tehneen huokailijan. Enkä arkisto-ja taidetutkijana käyttänyt kamerassani taidetta tuhoavaa salamavaloa.

Canaletto sai aikoinaan englantilaisten taiteen suosijoiden keskuudessa niin suuren suosion, että he tarjosivat hänen tauluistaan kolme kertaa suuremman hinnan kuin mitä Canaletto niistä pyysi. Lopulta ranskalaiset vain voihkivat: Canaletton tauluja ei enää koskaan voi ostaa  – he eivät enää kykene maksamaan niistä niin korkeaa hintaa.