Vieras, ei-vieras

Pe 5.6.2009
Italiassa käynyt ulkomaalainen voi ajatella, että italiaano on ylpeä tai itsetietoinen. Itsetietoinen tietyllä tavalla, kyllä. Ylpeä – toisaalta kyllä, toisaalta ei. Italialainen on oppinut lapsesta lähtien arvostamaan kotimaataan ja kansallisuuttaan. Se näkyy vahvasti ja voimakkaana. Tietoisuus oman kotimaan vanhasta, rikkaasta ja arvokkaasta kulttuurista on syvällä ja siihen kasvetaan pienestä alkaen. Voimakas kansallisuustunne, vahvat juuret ja ylpeys niistä. Tätä soisin suomalaisillekin.

Leuhka on eri asia kuin ylpeä itsestään ja omasta kulttuurisesta taustastaan. En ole kuullut italialaisten aiheetta mollaavan muita kansallisuuksia tai muiden tapoja. Herra pääministeriä ei lasketa lukuun – hän ei edusta italialaisia, vaan jotain aivan muuta organisaatiota, joka rahasta tekee mitä vain – luulenma.

Italialainen on ystävällinen, myös vieraille. Avulias ja kohtelias – muista ollaan kiinnostuneita. Tottakai poikkeuksia löytyy täälläkin, löytyyhän niitä kaikessa ja kaikkialla. Italiassa lausutaan kohteliaita lauseita joka puolella. Pulaan joutunutta autetaan ja hinta on usein centesimo eli sentti tai viidesosa siitä – jos sellaisen satut lompakostasi löytämään. Mitä omituisempi ongelma tai erikoisempi asia, sitä herkemmin italiaano auttaa toista – olipa se toinen ulkomaalainen tai italialainen.

Ihmiset hymyilevät ja kommentoivat ystävällisiä lauseita vieraille ihmisille hyvin herkästi. Hyväntuulisuuteen olen törmännyt monet monituiset kerrat. Usein kuulen laulua ja joku hyräilee kaupassa, postissa, jopa kadulla ajaessaan polkupyörällä. Ja kaupassa toinen italiaano voi jatkaa toisen aloittamaa laulua toisen hyllyn takana. Suomalainen kuittaisi tuon hyrisjän hulluksi – minä nautin siitä.

Silti sanotaan, että ystävälliseen ja sosiaaliseen italialaiseen on vaikea tutustua eli tehdä pintapuolista tuttavuutta syvempää ystävyyttä. Että vieras on aina vieras. Mietin, että mitenkähän meidän suomalaisten kohdalla asia on. Voiko meihin tutustua todella hyvin ja nopeasti, joku ulkomaalainen, vieras henkilö? Epäilen. Pitkän ajan kuluessa ehkä näin voi käydä, mutta emme me ole mitenkään ylipursuavan ystävällisiä, taloomme vieraita kerääviä, ulkomaalaisia auttavia ja sosiaalisia kaikkia kohtaan. Sanoisin, että meillä on samanlainen lievä varauksellisuus vieraita kohtaan, heti ensi näkemältä jo. Katsomme, harkitsemme ja mietimme pitkään. Emme jakele ystävällisiä sanoja, emme käytä small-talkia.

Siitä huolimatta, että vieraan sanotaan olevan vieras, olen löytänyt täältä italialaisia, joista on tullut enemmän kuin tuttavia ja jotka ovat päästäneet lähelleen. Olleet kiinostuneita minusta. Minulle on tarjottu italialaisen ystäväverkoston avulla apua uuden asunnon saamisessa, kun on kuultu torakoista ja lähellä olevista huumeenmyyjistä. On sanottu, että soita minulle heti, jos tulee ongelmia tenttiasioiden kanssa, olivatpa ne millaisia tahansa, neuvon ja autan sinua. Sain kutsun tulla italiaanon työpaikalle, katsomaan taidetta ja luvan omaan yksityiseen opastukseen. Ja eräs italialainen nainen pyysi minulta neuvoa työstämänsä teatterilavastuksen värisävyjen kanssa. Hän vei minut cafeteriaan ja istuimme juttelemassa pitkään. Jutellessamme siellä hän harmitteli suunnattomasti, että lähden takaisin Suomeen näin äkkiä emmekä pääse ystävystymään paremmin kesän kuluessa.