Hepokatteja, hevosenlihaa ja vihreää vettä

Su 18.1.2009
Siivotessani patiota, vai onko se kattotasenteella oleva yläpiha, törmäsin roskalaatikoiden kohdalla suureen vihreään ötökkään. Tuo 8 cm kokoinen otus mulkoili eikä suostunut liikahtamaankaan, vaikka vähän tyrkin sitä.  Arvi kuittasi, että hepokatti taisi vetää pitemmän korren. Annoin könsikkään jäädä eloon ja siivous siltä kohtaa jäi odottamaan.

Saran saapuessa paikalle löytyi toinen samanmoinen ja tuli selitys: se on kulkusirkka, una locusta, no un grillo, ei heinäsirkka. Kiinalaisesta sanakirjasta löytyi myös kuva. Josko siellä tarvitaan erittelyyn myös kuvia hyppivien monijalkaisten eläinten runsauden vuoksi, suomalainen sanakirja ei kerro kuvin.

Roskankuljetus täälä tapahtuu katujen risteyksissä oleviin suuriin keltaisiin, vihreisiin, sinisiin tai ruskeisiin muovikontteihin. Alueelle eivät mahdu kulkemaan roska-autot – joita ei näy muuallakaan katukuvassa. Ihmiset kuljettavat pussinsa kadunkulmiin. Hämmästyin suuresti, kun Sara opasti, että ruoantähteet pannaan eri roskikseen. Täällä toimii kierrätys! Uskomatonta kaikkeen muuhun nähden. Idea on täysin samantyyppinen kuin Suomessakin, pahvit, kartongit, pullot, metallit, biojäte ja muut roskat. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Yläpihalla on siis useita muovisia KTK:n kuljetuslaatikoiden näköisiä laatikoita. Sara kertoi, että he lajittelevat niihin kaikkiin eri roskat – siniseen kierrätyspahvin, valkoiseen pullot ja sitä rataa. Arvi halusi kuljettaa saman tien nämä pursuavat laatikot kadunkulmauksen roskakonteille ja tyhjentää roinat niistäkin. Sanoimme Saralle vievämme ne autolla, koska niitä oli niin monta, jolloin se kävisi helposti ja nopeasti. Eieiei tarvitse autoa. Tavoilleen tyypillisesti Sara hypähteli kevyesti alakerran talliin ja näytti, että täällä ovat kärrit sitä varten. Arvi kommentoi, että johan hän ihmetteli, mihin tarkoitukseen talliin on tuotu kaupan ostoskärrit. Löytyipä käyttö – kuljetuslaatikoiden ja roskien kuljetus.

Kävimme marketissa etsimässä syömistä. Lihat ja makkarat leikataan täällä asiakkaan toivomuksen mukaan palvelutiskissä. Toki jotain valmispakkauksiakin löytyy, mutta palvelutiski on jokaisessa paikassa ja niissä on suunnattoman laaja valikoima. Kalatiski on aivan erillisenä osastonaan ja se on valikoimiltaan yhtä laaja kuin lihatiski. Sitä kiertää köysi, jotteivät asiakkaat pääse sormimaan arkoja tuotteita liian läheltä. Löysimme tiskistä harmaita, 40 cm halkaisijaltaan olevia ällöttävän näköisiä solukkoisia otuksia. Kokonaisia mustekaloja! Ne jäivät sinne.
Lihatiskissä oli kauniita, hienoja isoja pihvejä. Huikkasin Arville, että nyt löytyi paistettavaa. Katsoin tarkemmin tekstiä: il cavallo. Hevosenlihaa! Saksasta tai Englannista tuotu ressukka jäi siihen, olipa kaunista tai ei. 

Etsimme rikkinäisen suihkunletkun tilalle uutta. Isossa lähihypermarketissa ei ollut, joten Arvi etsii puhelinluettelosta rautakauppaa. Niitä löytyi muutamia ja läksimme kartan kanssa autolla etsimään. Ajomatkaa tuli 15 km, kauppa löytyi - 10 neliön kokoinen putiikki – ja tuote myös. Sitä oli myymässä kolme miestä ja yksi harjoittelijapoika. Palattuamme takaisin läksimme kävelylenkille. Kolmen korttelin päässä oli hotellin kupeessa pari suurta lasi-ikkunaa, joissa näkyi mattoja. Menimme sisään ja yllättäen huomasimme olevamme valtavan suuressa, tuhannen neliön kokoisessa oikeassa rautakaupassa. Ikkunoissa ei ollut mitään mainoksia, kadulle kukaan ei tiennyt liikkeen olemassaolosta eikä nimi, Brico, kerro mitään. Mikä lie kirjainyhdistelmä. Kiersimme katsomassa, josko sieltä löytyisi käsisuihkuhanoja – suihkuhana, jonka voi napilla avata ja lukita ja ohjata veden tuloa. Koko seinän täyttävässä valikoimassa ei ollut yhtä ainutta. Täällä keskitytään Bideen käyttöön ja siihen liittyviin tarvikkeisiin. Maailman epähygieenisin ja kuvottavin objekti!

Kävelyreitillä kuljimme yli useiden siltojen ja kanaalien. Virtaava vesi niissä on yhtä vihreää kuin Alpeilla näkemämme Adigen vesi. Voimakasta, läpinäkymätöntä sammaleenvihreää. Onneksi sitä ei sentään tule hanoista. Hanavesi on juotavaa ja aivan hyvää.