Maanjäristystä

Ma 6.4.2009
Kuittaan blogiin monien saapuneiden viestien vuoksi, että olen hengissä, täällä ei jyrise eikä ole sortuneita taloja. Kiitos vain niille, jotka olivat huolissaan! Kuminaa täälläkin kuului johonkin, mutta se suuri sekasorto ja kuolonuhrit ovat täältä lounaaseen ja etelään. Seismistä jälkitärinää on täällä Veneton alueella tänään ja odotettavissa vielä lähiaikoina.

Arvi on tulossa tänne keskiviikkona ja olemme lähdössä viettämään viikoksi pääsiäistä Roomaan ja Napoliin. Näin ovat suunnitelmat ja katsomme, kuinka käy. Toivon mukaan Rooman lähistöllä on järinä rauhoittunut ja tilanne kaaoksesta ja asunnottomuudesta huolimatta auttajien ja vapaaehtoisten ansiosta valoisampi. Toivomukseen voisin sisällyttää myös pyynnön sateettomuudesta. Se ei toisi liejua ja maanvyörymiä jälkijäristyksenä vuorilta. Olisihan se sateettomuus myös juhlakansaa – niitä, jotka viettävät suurta juhlaa Roomassa – miellyttävämpi seikka.

Vaikka tuhoja sattuu ja kodit menevät alta, niin ihminen on siitä kummallinen eläin, että se hakeutuu yhä uudelleen omalle asuinseudulleen. Mihinkäpä muualle sitä menisi – koti on ollut siellä, muistot, ystävät ja tutut tavat toimia. Niin rakentavat italialaiset talonsa takaisin sinne, mistä entinen hävisi alta. Niinhän tekivät jo muinoin, Pompeijinkin tuhon aikaan. Siellä on Vesuviuksen vuoren juuressa moninaisia kyliä ja paljon asukkaita. Tuhon mahdollisuudesta ja yllättävyydestä tiedetään, mutta silti eletään toivossa ja rakennetaan huomista.

Villen päivänä; hyvää nimipäivää pojalle ja muillekin Vilhelm-lähtöisille!