Miesten ja naisten hommia

Su 25.1.2009
Lauantaisella kävelyreissulla näimme italialaista miesten työntekoa. Kaksi ahkeraa körilästä kyykki katukäytävällä. Siinä tapahtui katukäytävän saumausta. Jalkakäytävän pohjaksi oli valettu betoni ja reunakiveyksen saumoja oltiin täyttämässä sementtivellillä. Päälle ilmeisesti tulisi millin ohut asfaltti. Ja päivä oli siis lauantai ja tekijöinä kaupungin työntekijät.

Seuraava viihdyttävä kohde oli rautakauppa. Etsimme ruuvimeisseliä ja törmäsimme inventaarioon. Neljä italiaanoa, miespuolista, kyykki lattialla ja kaksi töllisti vieressä. Lattialla olevat miehet olivat purkaneet seinällisen ruuveja eteensä ja laskivat niitä yksitellen lattialla istuen. Me kipitimme vauhdilla tiehemme, ettemme olisi räjähtäneet nauramaan. Olihan siinä sentään kyse Tosi Tärkeästä Työstä – hiki tuli varmasti.

Viihdyimme vielä miesten töissä. Olimme tänne saavuttuamme Saralta saaneet ison Central Giotto-hyperkaupan sijainnin ja tiedon, että siellä tehdään avaimista kopioita. Meille tehtiin neljä kappaletta avaimia, joita nyt siis olemme sovittaneet katuporttiin ja ulko-oveen, tuskaisesti ja työllä. Kertaakaan kahteen viikkoon emme ole saaneet ovia auki. Saralta saimme yhdet kuluneet avainparit käyttöömme. Niinpä nyt marssimme miehittäin – tai siis nais- ja miespuolisittain – takaisin Suutarille Central Giottoon. Arvi yritti kertoa, että avaimissa on liian syvät urat. Setä nyökytti päätään ja suurensi uria. Yhden avaimista hän teki uuden. Evästi, että meille voi tulla aina takaisin, jos avaimista tulee ongelmia tulevaisuudessa. Nostamalla avainta ylöspäin samalla, kun sitä työntää lukkoon saa oven auki – toistaiseksi. Herra Ab Lukko Oy saisi vierailla täällä, vaikka vain kerran, antamassa yhden vihjeen. Myös sisäoven lukkoihin.

Täkäläisillä neliön kokoisilla huoltoasemilla ei myydä tarvikkeita. Siis ei mitään tarvikkeita. Cappuccinon saatat saada. Mutta täällä myydään palvelubensiiniä. Suomessa huoltoasemilta saa tarvikkeita maidosta jakoavaimiin, mutta ei bensanmyyntipalvelua. Täkäläisissä kaupunginosissa on melkolailla joka nurkalla huoltoasema ja niissä on melkein kaikilla autonpesusysteemi. Osa niistä on betoni- tai vihreiden muoviseinäkkeiden sisällä ja pesu tapahtuu painepesurilla aivan itse. Kehittyneemmät versiot ovat harja-automaatteja avotaivaan alla, parhaimmat harjakoneet ovat hallissa ja ystävällinen setä tulee kuivaamaan käsin säämiskällä. Yhdessäkään versiossa, ei edes kehittyneessä sellaisessa, tunneta koneellista kuivausta.

Naistenosaston työ tapahtui Ikealla. Jonne löysimme ajettuamme noin kahdeksan kertaa harhaan, kysyttyämme tietä Ikean vieressä olevasta hotellista ja kierrettyämme pari ympyrää moottoriteiden kahdeksikkorinkeleissä. Hiki pinnassa etsimme lakanoita. Siis sellaisia, jotka eivät ole vanhanaikaisia päällyslakanoita,  joissa ei ole koristeita EIKÄ yhtään vetoketjua. Eikä niiden olisi tarvinnut myöskään olla yhden aukon lähes umpipusseja. Eipä onnistunut. Ostimme umpipussin -  ilman vetoketjuja. Aluslakanoita oli yksi laji tuplasänkyyn, mikäli mieli lakanan ilman rypytyksiä, pussireunoja, satiinia, lureksia tai muitakaan krumeluureja tai hörhelöitä. Nääntyneinä palasimme takaisin. Neljän kilometrin matkaan saimme kulumaan melkolailla neljä tuntia.

Ruokakaupassa, siinä Central Giotton hypersuuressa Auchanissa, la sicurezza-setä seisoi sisäänmenoreiän kohdalla ja siinä oli jono. Ihmettelin, mitä siinä turvallisuus-tarkistettiin, kunnes ymmärsin, että setukka panee asiakkaan kassit muovipussiin, jonka hän itse ja omatoimisesti sulkee sinettiteippilaitteella. Kas mokomaa, ei ole kaappeja, joihin asiakas laittaisi kassinsa. Aikamoinen keksintö. Ja saapi tuo sicurezza-setukka päivän aikana jotain muutakin kuin seisomista tehdäkseen. Ei käy aika pitkäksi.

Auchanin ruokahyllyistä löytyi aarteita. Arvi – tavoilleen tyypillisesti – laski kohteet. Erilaisia, eri nimisiä ja eri puolilta maata olevia tomaatteja oli 13 rotua. Juustohyllyiltä löytyi muiden juustojen lisäksi vaivaiset 20 erilaista mozzarella-lajia. Leikkeleitä oli palvelutiskillä 60 lajia, muoviin pakattuja vielä useita niiden lisäksi. Kalalajeja oli 34, äyriäisiä, simpukoita ja muita mönkijäisiä löytyi 31 ja altaassa eläviä hummereita sekä rapuja oli viisi eri näköistä objektia. Kalat ja äyriäiset  myytiin tirkistellen kilometrin päästä, mitä mahtaa lukea suurten jäämurskaa sisältävien laatikoiden päällä, kalojen kupeessa. Kiikarin olisin tarvinnut. Arvoimme yhden, vähiten epäilyttävän kohteen, jonka sitten kuljetimme kotiin. Sanakirja ei tunnistanut objektia. Paistoimme sen ja kuinka hyvää se olikaan! Suussa sulavaa ja maukasta. Herra Kuukkeli antoi objektille vastauksen: il pangasio on vietnamilainen, makean jokinousuveden mukanaan tuoma monnimainen kala, kokoa 15-40 kg ja pituutta 130 cm. Ostamme toistekin.

Kaurapuuroon ihastuneina etsimme hiutaleita. Runsaan ajantuhlauksen jälkeen löysimme pienen peltipurkin, jossa oli ehtoja kaurahiutaleita. Se kuului dieettiruokaosastoon ja maksoi viisinkertaisesti suomalaiseen hiutaleeseen verrattuna – ilman dieettilisiä siis. Maissia tähkinä, pakasteina tai minään muunakaan emme löytäneet. Löytyi vain jauhoja, joista tehdään leipiä tai etelä-italialaista maissipuuroa.  Siitä huolimatta maissia viljellään parin kilometrin päässä kaupungin rajalta peltoaukeatolkulla.

Toisaalta löysimme ruokakaupan hyllystä vinon rivin auton renkaita, öljyä autonmoottoriin, merkkikohtaisia auton suodattimia ja kuuden hyllyn verran apteekkituotteita asiakaspalvelijan kera. Tottakai siellä oli myös neljä pitkää, 10 metrin riviä,  erilaisia viinalajeja sekä viinejä ja olutta, joista osa maksaaa euron litra.