Romeon ja Julian Verona

Pe 13.2.2009 ♥
Ajelehdimme maaseututeitä myöten kohden Veronaa. Se on 80 km:n päässä täältä Padovasta. Tottakai meidän piti nähdä hyvin tunnettu Romeon ja Julian kaupunki. Perille pääsimme kohtalaisen hyvin – huolimatta siitä, että Härr Navigator halusi kierrättää meitä toista sataa kilometriä eteläistä tietä. Ohjeeksi konesetälle oli annettu, että vältä moottoritietulleja, joten hän ajatteli, että vältetään niitä nyt kerralla ja kunnolla – liekö saksalaiselle koneessa olevalle setälle iskenyt italialainen tiesuunnittelu päälle. Seurailin siis varmuuden vuoksi mukaan ottamaani Euroopan Atlasta.

Verona on pohjoisen Alpeilta tulevan Adige-joen s-kurviin rakennettu kaupunki, joka on levinnyt joen molemmin puolin.  Kaupunki on perustettu vuonna 49 eKr., joten se on hivenen nuorempi kuin Padova ja 1200 vuotta vanhempi kuin Turku. Vanha, historiallinen ydinkeskusta sijaitsee aivan niemen nokassa ja se on kaupunginmuurien ja Adige-joen ympäröimä. Joki on noin 50 metriä leveä virraten kohtalaisen voimakkaasti ja tuoden muassaan kylmän tuulen. Keskustassa on asukkaita 30.000, mutta koko kaupungissa kaikkine suurine taajamineen ja teollisuusalueineen asuu 200.000 asukasta.

Kaupunki on rakennettu noudattaen roomalaista ruutukaavaa – kerrassaan mahtava keksintö! – ja siellä on säilynyt paljon roomalaisia monumentteja, rakennuksia ja jopa roomalainen teatteri sekä keskellä kaupunkia, Piazza Bralla, valtavan suuri, kolossiaalinen Anfiteatro Arena. Areenalle mahtui 30.000 katsojaa ja se on Italian neljänneksi suurin amfiteatteri.

 

 

 

 

 

 

Roomalainen teatteri on kaupunkia vastapäätä,  joen toisella puolen, korkean Alppien kupeessa olevan nyppylän päällä. Teatterin vieressä on myös arkeologinen museo ja San Pietron eli Pyhän Pietarin linna.

Ydinkeskusta on siisti, hyvinhoidettu ja täynnä kapeita marmorisia kävelykatuja pienine putiikkeineen. Piazzoja on joka puolella, samoin basilikoja on pitkästi toistakymmentä, kuten italialaiseen tapaan kuuluu, sekä yksi suuri tuomiokirkko.

Suurta Piazza Erbeä, entistä roomalaista forumia, reunustavat vanhat palatsit ja se on katettu marmorikivillä. Aukio oli täynnä iltatorikojuja. Keskellä aukiota oli kaunis suihkulähde. Turistioppaissa oli vartavasten kieltotaulut, ettei suihkulähteisiin saa mennä uimaan, ei saa pestä koiraa, niistä ei saa juoda eikä niiden juurelle saa käydä nukkumaan. No, meitä ei väsyttänyt – vielä.

Piazza Erben vieressä oli Julian talo, italialaisittain siis Giuliettan (laus. Tsulietta). Pieni sisäpiha oli täynnä kaikkea, mitä ikinä voi keksiä liittyvän Shakespearen kauniiseen tyttöön. Siellä oli museo, josta pääsi Julian parvekkeelle – sinne, josta hän kuunteli Romeon laulua – ja Julian patsas, jota miehet kävivät kokeilemassa yläosasta. Sitä verhoava kangas oli valahtanut pois ja kyseinen kohta oli kulunut pronssin kiiltäessä ilta-auringossa.

Romeon taloa emme löytäneet ennen kuin kartasta takaisin tultuamme. Olimme kävelleet siitä ohitse monta kertaa, mutta siellä ei ollut ketään eikä se näyttänyt olevan niin suuri seikka kuin Julian talo. Kahden nuoren rakkaus näkyi kuitenkin koko kaupungissa. Kaikkialla oli sydämiä, vaalenapunaisia laukkuja, esiliinoja, paitoja, helmiä, koruja –  myyntikojuja täynnä punaisia ja vaaleanpunaisia koristeita.

Kaupunki juhlii Valentinen päivää suurella Festalla Piazza dei Signorilla 13.-15.2. eli kolme kokonaista päivää vietetään rakkauden merkeissä. Piazza on katettu 500 neliön kokoisella kadulla olevalla vaalenapunaisella sydämellä, jonka päällä ovat torikojut. Lavalla on esiintyjiä, tori on täynnä haikeita melodioita soittavia laulajia ja tanssijoita, jotka ovat pukeutuneet värikkäisiin asuihin. Tapana on heitellä kirkkaita pieniä erivärisiä paperipalasia joka paikkaan – vähän kuin suomalainen vappuserpentiini, mutta näitä on aina ja kaikkialla Italiassa, jos pikkuisenkin vain on juhlaan aihetta. Silppua myydään valmiiksi pakattuna jokaisessa arvonsa vähänkään tuntevassa kaupassa. Suurimmat kadut on koristeltu punaisilla sydämillä, joissa on valo – samaan tapaan kuin joulukatuvalot meillä Suomessa.

Julialle on tehty myös hautausmaa erään museon yhteyteen. Hauta on maan alla oleva kombi.

 

 

 

 

 

Italialaiset siis ottavat rakkaudesta kaiken irti. Yksi kokonainen monituhantinen kaupunki on täynnä rakkautta. Kaupunkiin saapuu tuhansia turisteja katsomaan tragediaa, kokemaan hetken ja rakkauden merkityksen. Tähän juuri tämä kaupupunki nähtävyyksineen oli sopiva, nätti, sievä ja myös uljas monumentteineen sekä sijaintinsa puolesta jylhien lumisten Alppien juuressa.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ja halauksia Suomeen kaikille, jotka haluvat sen vastaanottaa täältä eteläisiltä mailta, Romeon ja Julian maasta♥!