Urkkijoita ja klamuuria

Ke 4.2.2009
Arvin korjatessa meille polkuisia menopelejä alakerran Marii huomasi, että hänkin voisi saada jotain korjausta kulkuvälineeseensä. Takarengas ilmoitti olevansa elinkaarensa päätöksessä pullistuen ulkoilmaan eivätkä jarrutkaan enää toimineet. Etupyörien yläpuolella kulkee täällä eräänlainen taakkateline, johon kiinnitetään tavarakorit. Sekin retkotti ilkeästi. Arvi oli valikoinut hyljätyistä pyöränraadoista parhaat palat talteen ja kuittaili niillä nyt Mariin kulkupeliä. Kiitokseksi saimme omaan pyöräämme paksun kettinkilukon.

Korjauksia ihmettelevä alakerran Andriana ilmoitti samalla, että hänen yksi ystävänsä kaatoi vettä tietokoneen päälle eikä hänen nettinsä oikein toimi ja voisikohan meidän kerroksemme linjapurkin siirtää sinne, että josko se auttaisi toimintaan. Arvi kurvaili avuksi. Ilmaantui löytö: internetin langaton verkkomme on koko korttelin käytössä, ihan ilmaiseksi. Siinä vierähti tovi jos toinenkin, kun visiteeraajat suljettiin ulos ja meille pykättiin salasanat. Itse toiminto ei ole vaativa, koneetkaan eivät outoja. Kieli tahtoi olla - belgiaanon ranska kääntyi hiukan hitaasti, saati Saran kiinalaiset risut ja talot, joita ei millään ilveellä tahtonut saada kääntymään mihinkään kieleen. Arvi selitti tarpeen suomeksi ja englanniksi, minä kuittasin italiaa ja englantia ja Sara pyöritteli silmiään yrittäen löytää vastineen kiinan risuista. Lopulta homma kuitenkin toimi.  Siinä samalla Marii rupatteli jonkun naapurin tytön käyttäneen meidän linjaamme kohtuullisen aikaa jo, aivan hulvattomasti ja iloisin mielin. Salaukset saatuamme saatoimme Saran kanssa avata oven  ja iloisina kuulla erinäisiä sivistyssanoja korttelin varrelta.

Salausoperaation kestäessä seurasimme klamuuria. Ei suinkaan kadulla, vaan televisioonesta. Se tarjosi tanssimista tähtien kanssa. Täkäläisittäin meno ei sujunutkaan kuten Suomessa. Toki ohjelma oli täynnä upeita pukuja, paljetteja, kultaisia takkatikkumaisia kengänkorkoja, mustaa nahkaa ja sitä tanssimista. Se oli myös kuvattu valtavassa kullatussa tulenpunaisin samettiverhoin varustetussa teatterissa, jossa katsojat istuivat useassa kerroksessa, kullatujen katsomokaiteiden takana. Kuitenkin yksinäinen naisjuontaja oli vain sivusta seuraava tähtönen, tanssijoiden riehaantuessa huitomaan, räyhäämään ja selittämään kovaakin kovemmalla äänellä ja kaikki samaan aikaan, kuinka typeriä tuomarit ovat. He antavat jatkuvia moitteita kaikille – mikään ei kelpaa heille – ja kuinka ankarasti tanssijat ovat harjoitelleet, 24 tuntia päivässä. Sekään ei ole kohtuullista, että kuuluisa italialainen jalkapallosankari menneiltä vuosilta ei saa moitteita. Ja sitä paitsi hänellä on fyysisen harjoittelun aikanaan tuoma etu ruhossaan ja liikkeissään – mistä muut sen saavat? Ankarat tuomarit selittelivät, naama punaisena heilläkin. Ohjelman venyessä useiksi tunneiksi tuomareilta tuli lopulta positiivisia kommentteja, kilpailun osallistujat rauhoittuivat ja ohjelma päästiin ehkä lopettamaan. Kunnes se jatkuu viikon päästä.

Minäkin sain klamuuria. Kävin tutustumassa italialaiseen kampaamoon. Pikkuinen yritys löytyi aivan läheltä meitä, lukollisen ovisummerin takaa. Pitkä ja hoikka, ruskeasilmäinen ja pitkän tumman tukan omaava herramies, un ragazzo eli nuori – täällä kaikki alle 60-vuotiaat kuuluvat nuorisoon – tuli palvelemaan. Keskustelu käytiin italiaksi ja hiukan hermostutti, ettei päästäni lähde koko komeus sujakan ragazzon käsittelyssä.

 

 

 

 

 

 

 

Vähän raitaa sinne ja tänne, napsaus tuolta ja täältä. Ragazzon ohjatessa nuori nainen pöllytti päätäni sinne ja tänne. Kaikki kävi sujauksessa, väriraidat, shampoopesut, leikkaukset ja kuivatukset paksuun tukkaan reilussa tunnissa. Lopputulos oli varsin hyvä. Siinä sivussa kommentoitiin vielä kaikki Berlusconin hallituksen puuhat. Ja parturin hinta oli neljänneksen suomalaista halvempi.

Italialainen parturi ei tee mitään asiakkaalle ennen kuin kysyy, mitä asiakas haluaa. Minkä shampoon asiakas tänään valitsee, mitä hoitoainetta laitetaan, olisiko miellyttävämpi siirtyä pesupaikalle päänpesua varten ja miltä leikkaus näyttää, onko se hyvä vai otetaanko vielä jostain, per favore. Jokaista asiakasta tervehditään ja kysytään kuulumiset. Pois lähtiessä varmistetaan, että asiakas on tulokseen tyytyväinen. Kaikki lähtijät saavat myös koko yrityksen työntekijöiltä hyvän päivän toivotukset. Sipsutin ovesta kuin primpressa ikään.

Asunnolle palattuani sai Arvi kattoterassilla klamuuria päähänsä. Auringossa istuen hän seurasi, kuinka sähkökäyttöisellä rouhijalla poistin korvilla roikkuvat Osmondsin veljesten tapaan hulmuavat hyypäkkeet  ja vesikouru vei ne mennessään maantielle. Signoresta tuli siistiäkin siistimpi. Tämä parturi ei ottanut palveluistaan mitään – hyvänpäiväntoivotukset antoi kyllä.