Vaihdokkaita

Su 1.3.2009
Yliopiston lukukausi vaihtui helmikuun puolen välin jälkeen. Se toi tullessaan myös vaihtumisen taloomme. Pidimme festoja monella viikolla, monta kertaa. Niitä pidettiin sekä talon asukkaille että muille tutuille ja Erasmus-vaihtareille. Kyyneleiden, korttien, kakkujen ja viinin kera.

Alakerran Mariin vaihtarikausi päättyi ja hän läksi takaisin Belgiaan. Tilalle muutti toinen belgiaano, Lorii – liekö nimien oikea kirjoitusasu Marie ja Lorie, vahva soraääninen ärrä niissä on molemmissa kuitenkin. Lorii on myös Erasmus-opiskelija ja on täällä nyt toisen lukukauden eli vähintään kesäkuun loppuun saakka.

Espanjalaisella Martaalla on vaihtokausi myös ohitse. Hän etsi täältä kokopäivätöitä. Löytämättä niitä hän päätti lähteä takaisin Madridiin. Siellä on jotain töitä ja muutama opintokurssi odottamassa. Martaa palaa sieltä toukokuussa suorittamaan jotain tenttejä tänne sekä saamaan todistuksen opinnoistaan.

Kaksi päivää Sara rymsteerasi tuolla naapurihuoneessaan, kantoi pahvilaatikoita, siirsi komeroita, pakkasi ja ryskäsi. Ihmettelimme, mitä siellä tapahtui – onko Sara lähdössä Kiinaan takaisin. Eieiei – Sara ilmoitti Claudion tekevän muuttoa. Toisin sanoen Claudio, tämän talon entinen asukas, joka asui täällä ylhäällä, Saran huoneessa ja valmistui insinööriksi viime vuoden marraskuussa,  kuljetti omat neljä kuukautta Saran huoneessa seisseet rojunsa vihdoin ja viimein johonkin. Päämäärää en tiedä, mutta ei se ainakaan alakerta ollut, vaikka Claudio siellä hengailee.

Claudio on pyörinyt pari kuukautta alakerran tyttöjen ilona. En saanut selvää, etsiikö hän töitä vai mitä tekee trevisolainen täällä - tietokonelinjat vain ovat varattuja hänelle. 

Nyt alakertaan haetaan uutta ragazzaa, jotain opiskelijatyttöä, kahdeksi kuukaudeksi Martaan tilalle. Ehdin jo kommentoimaan Arville, että toivon mukaan tänne yläkertaan ei yllättäen pullahda joku uusi asukki Saran huoneeseen. Täällä ei ole kaappitilaa, keittiöön ei mahdu yhtään makaronipussia eikä puolen neliön surkeaan jäitä pukkaavaan jääkaappiin mahdu kerta kaikkiaan enää kenenkään ruokatarvikkeita.

Olisi varmaan pitänyt olla sanomatta mitään. Sara toi meille kopioitavaksi jotain papereita, joissa oli hänen puhelinnumeronsa. Tein työtä pyydettyä, jonka jälkeen Arvi huomautti, ettei olisi kannattanut. Paperi oli ympäri kaupunkia jaettava esite “Etsitään kämppistä”. Kummastelin Saralle, että miksi hän etsii kämppään asukasta, onko hän siis sittenkin lähdössä johonkin. Eieiei, signore stiletti on antanut hänelle tehtäväksi etsiä asunnon yläkertaan vielä neljännen asukkaan. Täällä on liian vähän asukkaita, kun sänkyjäkin on neljä.

Manasin Saralle hänen äimistyksekseen, että olisi herra stiletti voinut itse etsiskellä huoneistoonsa vuokralaiset, se ei liene vuokralaisen asia. Martaa valisti minua: voimme itse päättää, haluammeko asunnon kysyjän tänne vai emme, saamme katsoa, päättää ja valita uuden tulijan. Haa, minusta taitaa tulla aika ronkeli ihmisluonteen suhteen – hyväksyn hyvin harvinaislaatuisen henkilön, jolla on mukanaan oma jääkaappi sekä omat komerot. Hiljaisen, sisäsiistin, tupakoimattoman, ahkeran opiskelijan. Hyväksyminen tapahtuu – valitettavasti ja mikäli signore stiletti ei kerkiä liikeasioiltaan puuttumaan asiaan – aika lähellä juhannusta.

Välillä tämä tuntuu kuin kiristäjän toiminnalta: saat valita asukkaan itse. Siis valittava on, mutta jos et tee sitä, niin vuokraisäntä toimittaa sinne jonkun. Rahaa on tultava, keinolla millä hyvänsä. Olen tämän jälkeen yhä vahvemmin opiskelijoiden kommentin kannalla: herra stiletti elää vain ja ainoastaan meidän rahoillamme. Tästä töllistä hän tulee saamaan 1.500 euroa. Jotka siis maksetaan käteisellä, suoraan herralle, takuuvarmasti ilman verottajan tietämystä, puhtaana käteen. Lisäisin vielä oman kommenttini asiaan: signorella on varmasti ympäri lääniä useita asuntoja, joista hän käy keräilemässä rahat käteisellä. Tätä tukevat myös ne seikat, ettei herra asu Padovassa, hänellä on aina kiire ja hän on aina matkalla johonkin.