Merja Kontisen blogi

Taiteiden opiskelija, Jyväskylän yliopisto

Yllättäviä vieraita

Ke 21.1.2009
Alaportti kadulla kolahti ja kohta kuului jytinä sementtirappusissa. Sara kävi ovella ja lauma tummatukkaisia pulisevia nuoria ilmestyi makuuhuoneen ovelle. Ciao, me olemme entisiä asukkaita! Tulimme katsomaan, miltä täällä näyttää… No, näyttäähän tämä nyt  – varsin paljon paremmalta. Heidän mentyään kämpästä hävisi aimo läjä kaikkea vanhaa, jota Sara oli säästellyt ja talletellut minun roskantuhoamisvimmaltani. Olivat kuulema entisten asukkaiden ja aivan tärkeitä vielä. Sinne menivät korput, säilykepurkit, hammasharjat, mukit, partavaahdot - kahdet ruskeiksi kauhtuneet kengät, revenneet tyynyt sekä tyhjät oluttynnyrit jäivät. Olisivat nyt tulleet suuremmalla laumalla samoin tein, olisivat hävinneet nekin. Onneksi mitään uutta ryönää ei tullut tilalle.

Jälleen kolahti alaportti kadulla. Metallipuolat rymisivät toisiaan vasten. Sara kävi ilmoittamassa, että tänne tulee ihmisiä katsomaan asuntoa. Katsomaan? Niin, tämä myydään, signore Stival myy asunnon. Enimmät omat tavarat sängyn alle ja hymy hampaisiin. Kunpa olisivat tulleet pari päivää aiemmin! Nythän tämä on myyntikuntoinen, siisti  suorastaan. Mietin, että onkohan signore Stival käynyt täällä asunnossa viiteen vuoteen. Forse, forse no. Eipä ole tainnut nähdä asuntoa siinä kunnossa kuin se ennen meidän rymsteeraustamme oli. Ei olisi kuvitellut myyvänsä.

Signore Stival oli ilmoittanut Saralle samalla puhelinsoitolla, että hän itse tulee huomenna kirjoittamaan vuokrasopimukset. Ei tullut huomista. Eikä tullut ensi viikkoakaan. Näkemän pitää, tuleeko sitä tämän kevään aikana. Toivoa sopii, ettei signore myy asuntoa alta ennen vaihtokauden päättymistä. Näin lupasi, mutta.

Vieraiden jälkeen tulivat alakerran asunnosta vuoronperään tervehtimään. Ensin oli käynyt espanjalainen, auttoi huonekalujen siirtämisessä. Veivät belgialaisen kanssa talliin kuljettamamme resut nojatuolit omiin huoneisiinsa. Kuka tarvitsee mitäkin. Sitten kävi belgialainen lainaamassa sokeria. Lopuksi tuli maidon hakuun uhkea kroattiblondi. Äimistyi aivan asunnon uutta muotoa. Ihasteli kauniita värejä, puhtautta ja järjestelmällisyyttä. Tämähän on aivan asuttava. Kertoi, että asunto oli kauhea, kun täällä asuivat ne italialaiset pojat, ne, jotka juuri kävivät, jotka valmistuivat maistereiksi. Tyttöystävä- ja vaimoparat. Ei ole la mamma opettanut mitään.

Alakerran tytöt pyysivät mukaan ulkomaanelävien opiskelijatoimintaan. Kunhan nyt ensin menee tämä tenttikausi, sitten mennään, sanoivat. Tutustutetaan teidät keskiviikkoisiin ja sunnuntaisiin katukävelyihin, jotka alkavat vanhasta keskustasta.

tammikuu 21, 2009 Kirjoittanut | Yllättäviä vieraita | Jätä kommentti

   

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.