Suomessa ja italiaa

Ke 30.9.2009
Lupailin kirjoittaa tänne, kun vaihtarien paluuorientaatioon on osallistuttu. Nyt on. Se pidettiinkin kohtalaisen aikaisin, jo näin syyskuun puolella.

YLIOPISTO, LUENNOT, ITALIAN KIELI JA KULTTUURI
Jyväskylän yliopiston luennot ovat siis alkaneet, hyvää vauhtia menossa, ja ensimmäiset tenttipäivätkin häämöttävät kalenterissa. Odotin luentoja innolla, kuin ekaluokkalainen. Tuntui jännittävältä mennä näkemään entisiä vanhoja taidekasvatuksen opiskelijatuttuja. Italian kielten opintoja odotin myös. Ounastelin kyllä, että tutut kielten opiskelijat ovat edenneet poissaollessani jo muihin ryhmiin ja että uusia aloittavia opiskelijoita ei välttämättä tule niin paljoa, että ryhmät saadaan täyteen. Pelkoa ja odotusta.

Löysin yliopiston nettisivuilta uusiakin italiankielen luentoja. Luentoja, jotka toteutettaisiin intensiivisinä, nopeina ja vain tämän syksyn aikana. Luennoitsijoina minulle tuntemattomia suomalaisia sekä Italiasta tänne pyrähtäneitä tohtorikoulutettavia. Valitsin elokuvan Roomaa – miten sen olisi voinut välttää? – sekä Italian nykykirjallisuuden luennot. Täytyyhän sitä historian lisäksi nähdä jotain nyky-yhteiskunnan tilasta ja ajalle tyypillisistä tavoista.

Tammi-helmikuussa takeltelin Italiassa kielen puhumisessa ja vahdin omaa kielioppiani. Puheen päästessä vauhtiin unohtui kieliopin tarkkailu. Tiesin välillä puhuessani, ettei se näin mene tai että tein kardinaalivirheen, mutta puhetulva jatkui keskeytyksettä. Kesällä Suomeen paluun jälkeen pelkäsin, että unohdan koko kielen, kun en käytä sitä. Ja nyt syksyllä, yliopistolla, joutuessani sitä käyttämään huomasin, ettei siinä käynytkään niin, mutta olin jälleen paniikissa kielioppivirheiden kanssa. Italiassa opittu puhetulva jatkuu enkä kerkiä pysäyttämään päästöjäni ennen kuin olen livauttanut virhellisiä älynväläyksiä suustani. Huokaus. Kielten laitoksen lehtori rauhoitteli – ei sen ole väliä. Tentissä varmasti on, takaan sen.

Nykykirjallisuuden nuori herra luennoitsija signore ei saapunut ensimmäiselle luennolle – hänen lentokoneensa jumittui Saksaan. Suomeen saapumisen jälkeen Lufthansa oli vielä kehdannut jättää tavaratkin Saksanmaalle. Siellä olivat luettavat kirjat ja muistiinpanot. Olin ainut osallistuja, yksin törrötin miettimässä, miten luentoja aloitetaan ja mistä löydän itselleni korvaavat kirjat. Yliopiston oma kirjasto ja Keski-Suomen Maakuntakirjasto tarjosivat oivan avun. Kysyin, toteutetaanko luennot, mikäli minä olen ainoa osallistuja – kyllä, ne ovat luennoitsijalle pakollisia pidettäviä. Niin luennot pääsivät käyntiin.

Seuraana päivänä luennoille ilmaantui nuori blondi. Ja seuraavalla viikolla kolme italiaanoa, poika ja kaksi tyttöä. Luentojen päämäärä haki sijaansa ja tapa opettaa vaihtui lennossa. Opin kuitenkin Italiasta lisää ja sain uusia näkökulmia, hyviä ja myös arveluttavia.

Oli omituista olla italialaisen luennoitsijan luennolla. Ikään kuin olisin istunut Padovassa, mutta silti olin täällä. Signorelle oli helppo selittää italiaa, mutta italialaisille opiskelijoille se omituisesti tökkäsi – kielen suomalaisen harrastama millimetritarkkuus joutui siis jälleen koetukselle. Toisaalta tunsin suurta sympatiaa näitä vaihtareita kohtaan. Siinä he istuivat silmät suurina, aivot Italiassa ja pää Suomessa – aivan kuin minä maaliskuussa, mutta vice versa eli päinvastoin käännettynä.

Nykykirjallisuuden signoren mielestä Italia ei ole ollenkaan niin valoisa, naurava ja aurinkoinen kuin minun mielestäni. Eipä hän Suomeakaan kehunut – luonto on hieno – mutta Italia sai kyllä armottomia iskuja. Mietin, mitä hän ajatteli minun kertoessani vaikutteitani italialaisista. Oli kiusallista kertoa mitään. Yhtä kiusallista oli kuunnella hänen tekemiään yleistyksiä. Italialaisia ärsyttivät luennoitsijan kommentit italialaisista ja minua ärsytti välittömästi, jos hän ei tiennyt suomalaisuuden todellista luonnetta, tuntenut suomalaisten tapaa toimia tai tuntenut historiaa tai kulttuuria. Miten Suomeen ovat vaikuttaneet kylmän sodan aikaiset itäisen naapurimme toimet 60-luvulla, minkälainen sosialisti- ja kommunistipolitiikka täällä vallitsi 70-luvulla, oliko meillä 80-luvulla barrikadeja ja mielenosoituksia yhteiskuntaa ja poliisia vastaan tai joutuiko meillä pidätetyksi ilman varsinaista aihetta.

Nykykirjallisuuden signoren kanssa keskustelimme siis yhteiskunnallisista oloista ja tiloista. Hän kommentoi sen hetkisiä uutisia. Suomen televisiossa näytettiin tiededokumentti kuolemasta. Ja kulttuuripalstalla kerrottiin kuolemaa koskevasta valokuvataideteoksesta ja sen näyttelystä. Italiassa tällaista ei kuulema voisi tehdä. Katolisuus ja katolinen mentaliteetti eivät olisi ymmärtäneet kuoleman käsittelemistä näillä tavoin. Mietin, miksi, mutten kehdannut kysyä. Asia jäi avoimeksi. Otan sen esille ehkä myöhemmin, jonkun toisen lehtorin kanssa.

Italian kielten lehtorit keskustelivat tauoilla kiivaasti, Italian pääministeristä ja hänen aiheuttamistaan uusista skandaaleista. Italiaanot pitävät pääministerinsä toimintoja vitsinä – kukapa niitä moittisi, jos itsekin saattaisi tehdä jotain samanlaista. Näiden keskustelujen innoittamina saimme käännöskurssille tehtäväksi kääntää suomalaisten suuressa päivälehdessä lausumia kitkeriä kommentteja pääministerille, joka aikoinaan moitti suomalaista ruokaa. Se ei ole vitsi, suomalainen ei naura ruoalle. Eikä millekään muulle – tyhjännaurajahan ei ole mies eikä mikään, räkänokka sitä vastoin on.

Näistä kielten ryhmistä löysin kuin löysinkin vanhoja tuttuja opiskelijoita. Miten mukavaa! Ja huokaus: sieltä tuli italian kieltä, jota hävetti kuunnella. Päätelmä: olin siis oppinut vaihtoni aikana jotain.

PALUUORIENTAATIO
Paluuorientaatiossa saimme infolehtisiä siitä, mitä pitää tehdä, mitä raportteja palauttaa, miten korvaavuuksia haetaan – mikäli näitä ei joku vielä ollut tehnyt. Saimme tietoa tänne saapuneiden vaihtareiden ja ulkkareiden yhteisistä teemailloista ja meiltä kyseltiin halukkuutta ystäväperhetoimintaan. Siis olemaan vaihtarille tai ulkkarille perhe, joka näyttää suomalaisuutta sisältäkäsin. Lopuksi saimme tietoiskun ulkomaan työharjoittelumahdollisuudesta – tilaisuus palata vaihtomaahan. Tai valita joku uusi maa, johon haluaa tutustua.

Orientaation lopuksi, ryystäessämme kahvia ja teetä, istuimme ryhmissä vaihtamassa kuulumisia muiden ulkomailla olleiden kanssa. Ryhmässäni oli Saksassa, Itävallassa, Meksikossa ja Espanjassa olleita. Heillä oli samoja tuntemuksia kuin minullakin. Pohdimme, mitä jäimme kaipaamaan ja mitä emme missään tapauksessa kaipaa ikinä. Mikä oli vaikeinta ja miltä tuntui palata.

Toisilla opinnot eivät olleet onnistuneet. He olivat pelanneet, viettäneet yhteistä aikaa, valokuvanneet, seurailleet maan toimintaa erilaisissa harrastuksissa ja tämä kaikki opintojen nimikkeellä. Toisilla opinnot taas olivat olleet jotain aivan muuta kuin mitä oli luvattu, rimanalitus. Minulla ne olivat sitä, mitä läksin hakemaan ja sain kaiken hyödyksi – opinnot tukivat omia suomalaisia opintojani ja sen lisäksi olivat vielä äärettömän mielenkiintoisia ja tarpeellisia. Tylyistä professoressoista huolimatta.

Ryhmäläiseni olivat samaa mieltä kuin minäkin kirjoitin kesällä olevani: Suomi näytti paluun jälkeen oudolta, autiolta ja ryteikköiseltä. Ihmiset ovat sulkeutuneita ja puhumattomia. Porukka ikävöi poskisuudelmia ja halauksia. Kaipaus kauniiseen arkkitehtuuriin, istutuksiin, puistoihin ja puutarhoihin sekä ilotulituksen omaiseen värienkäyttöön jäi kytemään kaikille. Ryhmämme monella jäsenellä oli missio, visio tai asenne – paluun jälkeen olen iloinen, puhelias, kyselevä, kaikkien kanssa jutteleva ja näytän ”Hei näinkin voi käyttäytyä” -mallia. Positiivinen tuulahdus ulkomailta jäyhille ryppyotsa-suomalaisille.

Paluu oli toisilla maista, joissa oli hillittömän lämmin verrattuna Suomeen ja toiset palasivat kohtalaisen sateisista ja viileistä olosuhteista. Kesä meni minulta ohitse ilman kesää. Minulle se oli kylmä ja kolea – odotin syksyä ja keltaisia lehtiä jo heinäkuussa.

Paluushokki oli kaikilla suurempi kuin menoshokki. Minulle tottuminen tänne vei kolme kertaa pidemmän ajan kuin vaihtoonmenoshokki. Minulla meni melkein kaksi kokonaista kuukautta siihen, että kykenin näkemään uudelleen suomalaisen maiseman kauneuden. Mutta nyt se on löytynyt – hyvä niin.

UN ALLEGGERIMENTO DI FINE
Lopuksi kymppiuutisten kevennys. Italiasta mukana tuoduista tavaroista löysin paluun jälkeen jotain mielenkiintoista – siis muutakin kuin pakastuneita siivekkäitä eläimiä ruoasta. Tässä kohden voin kertoa, että jatko ei ole herkkämielisille, sievisteleville tai raffinoituneille kylttyrelleille eli henkilöille, joiden mielestä intiimeistä asioista puhuminen kuuluu wc:n yksinäisyyteen tai korkeintaan terveydenhoitajille.

Matkalaukun pohjalla, kristallilaseja ja ruokalautasia tukemassa, oli monta pakettia terveyssiteitä. Niitä samoja, juu, joita suomalainenkin käyttää. Pakettien sisällä oli yksittäispakattuja siteitä. Näiden yksittäispakkausten päällä oli jokaisessa tekstiä, ikään kuin mietelauseita. Tekstit eivät todellakaan olleet valmistusfirman logoja, nettisivutietoja tai mainoksia. Ne olivat italialaisia tietoiskuja ja mitä ilmeisemmin suunnattu kyseisen tuotteen käyttäjälle, naiselle – naiselle, joka istuu vessassa tarpeillaan ja tutustuu hyödylliseen ”Minä naisena” -tuotokseen. Luin aikani kuluksi tekstejä – mitä ne olivat, miksi ne siinä olivat. 

Seuraavassa kooste parhaimmistosta:
– Ranskassa kierron päiviä kutsutaan ”kuun hetkiksi”. (Kukahan tämän yleistyksen on käynyt ranskalaisilta onkimassa?)
– Tiedätkö, että kuukautiskierron aikaan käytökseen hyvin yleisesti kuuluu haluta makeaa? (Kukapa voisi kieltää näin loogisen lauseen – voisin melkein käyttää tätä tieteellisessä argumentaatiossa).
– Kuiva hedelmä voi antaa sinulle luonnollisen rentoutumisen vaikutuksen. (Kuiva nauru tähän).
– Tiedätkö, että heti kierron jälkeen, estrogeenin lisääntyminen ja testosteroni lisäävät keskittymiskykyä? (Kylläpä on hyviä oivalluksia, jo kohta Nobelin ansaitsevat).
– Tiedätkö, että esimenstruaalinen (kuukautisia edeltävä) syndrooma ei johdu yksinomaan biologisista tekijöistä, vaan myös psykologisista ja sosiaalisista tekijöistä?
– Kuukautisia edeltävässä (premenstruaali) vaiheessa voi ilmetä positiivisia vaikutuksia, kuten kasvanut seksuaalinen halu ja luovuus. (Maailma on ihmeitä täynnä, sanoi Galileo).
– Ilmastonmuutokset voivat aiheuttaa kehitysmuutoksen kuukautiskierrossa. (Taitavat herrat olla edellä suomalaista ilmastonmuutoksen kehityskeskustelua, arvelen).
– Tiedätkö, että kuukautisia edeltävä syndrooma (premenstruaali) iskee pääosin naisiin, jotka työskentelevät kodin ulkopuolella? (Onkohan opiskelija kodin ulkopuolella työskentelevä vai kodinomaisesti työskentelevä? – Tämän tekijästä ei voi olla epäilystä: sovinisti ja maskuliini, joka työntää naisen hellan ja sen yhden väliin).
– Tiedätkö, että reilu lautasellinen riisiä auttaa taistelemaan premenstruaalille tyypillistä väsymystä vastaan. (Hmm…. Kiinalaiset ovat siis ylivirkeitä kansalaisia.)
– On hyvä tehostaa normaalia käytännön hygieniaa kuukautisvaiheen aikana. (Myöskään teinejä ei unohdettu, olkaa hyvä).
– Kuun kierron neljä vaihetta löytyvät myös naisten kierrosta.
– Tiesitkö, että kierron aikana on suositeltavaa pitää yllään mukavia ja hyvin ohuita (läpinäkyviä?) vaatekappaleita? (Pidetäänkö italialaisia naisia täysinä ääliöinä?)
– Tiesitkö, että tekniset rentoutumiskeinot, kuten itsesuoritettu treenaaminen, auttavat taistelemaan premenstruaalista syndroomaa vastaan?
– Tiedätkö, että premenstruaalinen syndrooma voi aiheutua stressistä? (Jestas, että on viisasta tekstiä!)
– Väärä antiikkinen oletus sanoo, että kierron aikana on tarpeen välttää hiusten pesua.
– Tiedätkö, että kuukautiskierron aikana voit rauhassa käydä uimassa meressä? Ja toinen: … että voi rauhassa mennä kylpyyn. (Suomalaiset kansakoululaiset ovat tienneet tämän 1900-luvun alussa – saunassa hoitui kaikki).
– Syömällä viljaa, hedelmiä, pietaryrttiä, magneesiumpitoisia ruokia, banaania, pinaattia… voi taistella useita naisia vaivaavaa väsymystä sekä huumorintajun/mielialan, hyvän tuulen menettämistä vastaan. (Tässä sitä huumoria tarvitaan).
– Kierron aikaan on suositeltavaa olla käyttämättä liikaa maitotuotteita. (Oho oikeen!) – ja toinen: .. on hyvä välttää kofeiinituotteiden kuluttamista.
– Pienentämällä suolan osuutta ruoassa voi rajoittaa turvotustuntemuksia kuukautisia edeltävinä päivinä. (Tiedeosastoa tuntemuksina, ei todellisina havaintoina).

Joukossa on toki järkevän rajoissakin olevia, mutta ääripäänä on totaalisen älyttömiä hehkutelmia. Ja mitä ilmeisimmin ne ovat jonkun idiootin, typerän tai ääliön laatimia. Sovinistisia, yleistyksiä, hatusta tempaistuja elämä on laiffiiii -juttuja. Samalla linjalla laiffi-lausujan kanssa. Ehkä Italian pääministeri voisi tokaista jonkin noista juhlapuheessaan. Näitä voisi lähettää hänelle postissa – italialaista vessahuumoria ikuistettuna.

Blogi jää yhä avoimeksi – lukijoita riittää jatkuvasti. Kommetteja otetaan vastaan ja tarkistan säännöllisin väliajoin, mitä tänne on viestitetty.

Hyvää kirkkaan kuulasta kylmää syksyä kaikille! Kauniin ruskan jälkeen minä odotan jo heti Lunta!